Käydään tämä läpi vielä rautalangasta, kun kerran keskustelu aiheen ympärillä on niin kuuma.
Kuvassa näkyy siis tutkan ruutu. Videosta voi havaita, että merellä on aaltoja (kuva heiluu). Tutkan suuntaviiva (valkoinen) heiluu, joka voi johtua joko veneen kääntymisestä tai kompassin virheestä.
Lisäksi tutkakuvassa näkyy plotattu laiva (suuntavektorina katkoviiva) sekä muita maaleja, jotka voivat olla saaria tai sadepilviä. Tutkassa on käytössä trail-toiminto, jolla voi hahmottaa liikkuuko maali.
Isoihin maaleihin syntyy trailit, kun suuntaviiva heiluu - tämä on siis ihan normaalia. Jos veneen kulkusuunta on vakaa, suuntaviivan heiluminen johtuu kompassivirheestä.
Kuten tässä asiallisesti mainitaan, nämä tutkat saavat kompassitietietonsa gps-kompassista. Jos gps-signaalia häiritään, se näkyy myös kompassitiedossa.
Jos tutkahäirinnäksi tarkoitetaan suuntaviivan heilumista, se johtuu siis samasta gps-häirinnästä, joka näkyy myös paikkatiedossa. Ja tämä aiheuttaa sekavaa kuvaa, jos trail on päällä.
Kompassitieto voidaan saada myös magneetti-, hyrrä- tai sähköisestä kompassista, joihin gps-häirintä ei vaikuta. Joku näistä ratkaisuista olisi varmempi sensori kuin gps-kompassi.
Jos tutkahäirinnällä tarkoitetaan, että tutkan ruudulla näkyvät maalit ovat keinotekoisesti tuotettuja, on kyseessä vakavampi juttu. Selitän.
Merellä paikkatiedon tarkkuus on dynaaminen: avomerellä ei ole tärkeää tuntea laivan paikaa absoluuttisen tarkasti. Jos paikannussignaali katoaa, voidaan jatkaa vaikka samaan suuntaan ja paikka arvioidaan kuljetun matkan, ajan ja suunnan perusteella.
Sitten kun paikka voidaan varmistaa (satelliittipaikannus palaa, havaitaan kiinteä kohde, johon saadaan vaikka suunta ja etäisyys tai vaikka otetaan paikka sekstantilla) voidaan laskea edellä mainitun merkintälaskun virhe ja taas jatketaan.
Tässä vaiheessa on jo hyvä huomauttaa, että paikassa on aina virhe niinkuin kaikessa mittaamisessa. Se on syytä ymmärtää ja oppia elämään sen kanssa.
Tilanne muuttuu, kun tullaan lähelle rantaa. Nyt paikan on oltava paljon tarkempi kuin avomerellä. Tutka astuu kuvaan. Paperikortiaikana paikka varmistettiin tietyn väliajoin. Mitä lähempänä oltiin rantaa, sitä tiheämmin tarkistettiin paikka.
Sähköisten merikorttien aikana mikään ei ole sinänsä muuttunut: edelleen tarkistetaan paikka ja tiheämmin lähellä rantaa. Satelliittipaikannuksen tarkkuuden saa nopeiten selville, kun tutka- ja karttakuva asetetaan päällekäin.
Mikäli tutkakuva poikkeaa kartasta, on kyseessä sensorivirhe. Ja mihin luotetaan? Tutkaan. Tässä vaiheessa jo lukija varmaankin ymmärtää, että jos tutkakuvaa todella häiritään, on kyseessä isompi ongelma.
Laivoissa suuntatieto tulee hyrräkompassilta; niitä on mekaanisia ja optisia. Ovat varmatoimisia ja luotettavia, mutta niissäkin on virhe ja sitä on pidettävä silmällä sekä kirjattava ylös.
Magnettikompassi on edelleen pakollinen varuste siltä varalta, että sähköt menevät (gyro sammuu). Tosin monilla laivoilla magnettikompassin suuntatieto tulee komentosillalle sähköisesti, eli blackoutissa menee sekin.
No mitäs sitten tehdään? Tutkaa voi edelleen käyttää headup-moodissa. Nyt se näyttää aluksen keskilinjan ylöspäin. Vaatii vähän aivojen oirentointia, että tämän saa mätsäämään karttakuvan kanssa, mutta se onnistuu kyllä.
Meillä meni salamaniskussa lähes kaikki antennit pimeiksi, kun oltiin tulossa New Orleansiin. Luotsit suostuivat ajamaan laivan Mississippiä pitkin yöllä pelkällä headup-tutkalla ja peräsinkulmakomennoilla: edes ruorijengari ei saanut kompassisuuntaa.
Vastaavia ja muita kommelluksia on tullut uralla vastaan useampia, mistä ehkä johtuu se, etten ole aivan kauhuissani siitä, että iivana häiritsee satelliittipaikannusta.
Joku voi olla sitä mieltä, että jankkaan aiheesta vain siksi, että haluan olla oikeassa. Ei, minusta on vastuutonta väittää, että merellä on käynnissä tutkahäirintä, koska se olisi oikeasti vakavaa ja aiheuttaisi meriliikenteelle isoja häiriöitä.
Käyn mielelläni aiheesta dialogia, minut saa haastaa ja lupaan myöntää kun olen väärässä. Iivanaksi ja piippalakiksi nimittäminen ei tunnu kivalta, mutta suhtaudun siihen maltillisesti, koska keskusteluilmapiiri on aika tulehtunut. Tehdään sille jotain, jookos?